Ostin ensimmäisen oman asuntoni jyväskyläläisestä pienkerrostalosta 22-vuotiaana yli 20 vuotta sitten. Se oli päähänpisto, joka syntyi nojatuolissa aamurähmäisillä silmillä maakuntalehden asuntoliitettä lukiessa. Kiinnostavalta ja huomattavan edulliselta vaikuttavan kaksion myyntiesittely alkaisi 20 minuutin kuluttua. Sinne!
Ihastuin kaksioon heti. Ei omaa saunaa, mutta vastaremontoitu kylpyhuone. Keittiö ja asunnon muut pinnat olivat alkuperäiset, vuodelta 1972, joten tässä kohteessa saisi opetella ja toteuttaa omat remonttivisiot.
Opiskelin avoimessa yliopistossa viestintää haaveenani alan opiskelupaikka ja elätin itseni tekemällä puhelimitse, liian halvalla, tutkimushaastatteluja. Silloinen poikaystäväni opiskeli. Omaan asuntoon ei ollut pesämunaa, ei muuta kiinnitettävää omaisuutta, tilillä muutama satanen.
Vetäydyin asunnon eteiseen ja soitin isälleni. ”Olen katsomassa unelma-asuntoa, voisitteko olla äidin kanssa mun asuntolainan takaajia?”. En tiedä, miten onnistuin isäni vakuuttamaan, mutta jätin siltä istumalta asunnosta tarjouksen. Seuraavana päivänä tarjoukseni hyväksyttiin. Olimme poikaystäväni kanssa tarjonneet asunnosta 1000 euroa yli pyyntihinnan. Asunnosta oli jätetty viisi tarjousta, joista kaksi seuraavaa olivat tasan pyyntihinnan mukaisia. Olen myöhemmin kiittänyt intuitiotani.
Intuitiolla ja nuoruuden innolla tein tähänastisen elämäni parhaimman sijoituksen: yli 25 000 euron myyntivoiton.
Olen asunut viimeiset kuusi vuotta vuokralla. Se on ollut kestoihmettelyn aihe. Minulta on kysytty monta kertaa, miksi ihmeessä en osta omaa asuntoa ja kai ymmärrän, että vuokralla asuessa rahani menevät hukkaan. On tosi epäsuomalaista, että työssäkäyvä perheellinen asuu vuokralla.
Tästä ajasta kertoo hyvin se, että viime kuukausina kyselyt ovat loppuneet. Aika on muuttunut. Saatan vielä joskus pukea kaapissa pölyttyneet ostohousut jalkaani, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että tarvitsen liudan ammattilaisia tutkimaan sekä asunnon että taloyhtiön tiedot ennen kuin uskallan kirjoittaa nimeni kauppakirjaan.
Enää ei ole itsestään selvää, että asunnon omistaminen olisi vanhuuden turva. Pahimmillaan se on sijoitus, mikä pilaa oman talouden loppuelämäksi. Asunnon ja taloyhtiön tietoja ei voi enää lukea aamurähmän, vaan suurennuslasin läpi.
The post Uskallanko vielä ostaa asunnon? appeared first on Kotitalo.