100 vuotta sitten
Kun vanhoja taloja nykyisin remontoidaan, löytyy hirsien ja tiilten alta historiallisten eristeiden koko kirjo: sammalta, jäkälää, turvetta, sahan- ja kutterinpurua, olkea ja erilaisia tekstiilikuituja. Tuulen tuiverrukselta suojauduttiin pinkopahvilla.
Kerrostalojen seinissä tulee vastaan aine, jota kansankielessä kutsutaan kanankakaksi, mutta on sillä hienompikin nimi: luginomassa, italialaisen keksijänsä mukaan. Siitä valmistettiin ei-kantavia seiniä, joiden ääneneristyskyky perustui kahden kerroksen väliseen ilmarakoon. Keksintö oli laajalle levinnyt mutta ei erityisen onnistunut.
Kerrostalojen seinissä tulee vastaan aine, jota kansankielessä kutsutaan kanankakaksi, mutta on sillä hienompikin nimi: luginomassa, italialaisen keksijänsä mukaan.
Lattioiden ja kattojen eristys perustui pääasiassa ilmaan: kellarissa oli kylmän maan ja lämpimän lattian välissä ryömintätila eli rossipohja ja vesikaton alla iso vintti.
20 vuoden kuluttua
Eristeiden kehityksessä kiinnitetään huomiota niiden fysikaalisten eristysominaisuuksien lisäksi paksuuteen, elinkaareen, terveellisyyteen ja ekologisuuteen sekä kierrätettävyyteen.
Eristeistä pyritään tekemään mahdollisimman ohuita, sillä siten säästetään tilaa ja rakennuskustannuksia. Tällainen on esimerkiksi parin sentin paksuinen, mutta sitäkin tehokkaammin eristävä aerogeeli, jota käytetään jo avaruusteollisuudessa. Ilmastonmuutoksen myötä ääreytyvät sääolot vaativat eristeiltä entistä lujempaa kestoa.
Luonnonmateriaalit kuten puru, olki, hamppu, osmankäämi, savi ja lampaanvilla ovat tällä hetkellä tutkijoiden kiinnostuksen kohteena tulevaisuuden eristeiden materiaaleiksi. Vanhoja konsteja ollaan siis ottamassa taas käyttöön, uusilla tavoilla käsiteltyinä.
The post Ennen ja huomenna: Eristeet asuintaloissa appeared first on Kotitalo.